Viiniköynnös

Viiniköynnöksistä runsas sato

Avomaalla ja kausihuoneissa

Kasvihuoneissa viiniköynnöksiä on viljelty Suomessa jo kaksi-/kolmesataa vuotta, mutta uusien lajikkeiden myötä on kasvatus myös avomaalla tullut suositummaksi. Avomaaviljelyyn soveltuvia lajikkeita on jo useita. Eniten kasvatettuja ovat mm. Beta, Zilga ja Supaga. Uusia lupaavia lajikkeita ovat mm. Summer Sweet ja Fabel. Kaikkia avomaalla menestyviä lajikkeita voidaan kasvattaa myös ns. kausihuoneissa eli lämmittämättömissä muovihuoneissa.

Kausi- ja kasvihuoneissa voidaan kasvattaa myös lajikkeita jotka eivät talvehdi avomaalla. Tuttuja perinteisiä lajeja ovat mm. Blå Burgunder ja Frankentahaler. Kausihuoneissa kasvukausi on pidempi. Kasvu alkaa jo aikaisin keväällä ja huone pysyy lämpimänä pitkään syksylle. Kasvukauden aikana lämpöä kertyy riittävästi jotta vaateliaimpienkin lajikkeiden rypäleet ehtivät kypsyä ja köynnös tuleentua ennen talven tuloa.

Lämpöä, aurinkoa ja runsaasti ravinteita

Viiniköynnös vaatii lämpöä, taimet istutetaan mahdollisimman lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan esim. tuulelta suojaiselle talon eteläseinustalle. Kasvualusta valmistetaan huolella, jotta siinä riittäisi ravinteita usean kasvukauden ajaksi. Voimakas juuristo kasvaa syvälle, joten paksu multakerros, vähintään 60 cm on eduksi. Viiniköynnös viihtyy ravinteikkaassa ja humuspitoisessa maassa. Kasvualustaan lisätty kompostimulta tai maatunut luonnonlanta ovat mainioita maanparannusaineita. Vaikka viiniköynnös tarvitsee kasvukaudella paljon kosteutta, syksyllä ja talvella kasvin tyvelle ja pintamaahan ei saa kerääntyä vettä. Etenkin savimailla maan kunnollinen salaojitus on tärkeää. Kausihuoneissa on tärkeää että viiniköynnös pääsee juurtumaan suoraan pohjamaahan.

Istutus

Paras istutusaika on keväällä ja alkukesällä, mutta astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Istuta syksyllä kuitenkin ajoissa, jotta taimet ehtivät juurtumaan ennen talven tuloa. Kastele taimet hyvin ja istuta ne samaan syvyyteen kuin kasvatusastiassaan.

Kastelu ja lannoitus

Viiniköynnöksen versokasvu on voimakasta ja se tarvitsee runsasta kastelua ja lannoitusta. Nuoria taimia kastellaan säännöllisesti, mutta vanhemmiten köynnös pärjää vähemmälläkin kastelulla, koska syvän juuristonsa avulla se pystyy ottamaan pohjamaasta kosteutta. Keväällä lannoitetaan puutarhan yleislannoitteilla, pintamaahan voidaan lisätä myös kompostimultaa, ruohosilppua tai maatunutta luonnonlantaa, jotta kasvualusta pysyy humuspitoisena. Kasteluveteen parin viikon välein lisätty kastelulannoite pitää kasvun elinvoimaisena ja rypäletuoton runsaana. Typettömään syyslannoitukseen siirrytään kuitenkin jo elokuussa, jotta köynnös lopettaa kasvunsa ajoissa ja tuleentuu hyvin ennen talven tuloa. Hyvän talvehtimisen lisäksi syyslannoitteilla varmistetaan myös seuraavan kesän kukka-aiheiden muodostumista.

Hoitoleikkaukset

Viiniköynnös on voimakaskasvuinen ja peittää nopeasti laajankin seinäpinnan. Vapaasti kasvaessaan se kasvattaa runsaasti versoja sekä rypäleterttuja, mutta kaikki rypäleet eivät ehdi kypsyä ja marjat jäävät pieniksi ja heikkolaatuisiksi. Sadon laadun parantamiseksi hoitoleikkaukset ovat suositeltavia. Viiniköynnöksen leikkaustapoja on monia, päätarkoituksena kaikilla on parantaa sadon määrää sekä laatua. Hyvämuotoisessa viiniköynnöksessä on 2-3 voimakasta päärankaa, jotka ohjataan kasvamaan eri suuntiin. Päärangoista kasvatetaan sivuversot, joihin muodostuvat rypäletertut. Kesällä kehittyvien rypäleterttujen määrää rajoitetaan, kuhunkin sivuversoon annetaan kehittyä vain 2-3 rypäleterttua. Näiden jälkeen jätetään kaksi täysikasvuista lehteä, jonka jälkeen sivuverso leikataan poikki. Kesällä poistetaan myös terttuja varjostavia lehtiä, jotta rypäleet kypsyisivät paremmin. Kasvukaudella sivuversojen lehtihangoista kasvaa myös uusia versoja, tämä ns. kesäkasvusto leikataan heti ensimmäisen lehden takaa pois, jotta kasvusto ei rehevöidy liikaa.

Syksyllä kun kasvit ovat tuleentuneet ja lehdet lakastuneet satoa tuottavia sivuversoja typistetään voimakkaasti. Viiniköynnös versoo seuraava keväänä runsaasti ja uudet satoa tuottavat versot lähtevät nopeasti kasvuun. Keväällä voimakas leikkaus ei ole suositeltavaa, koska silloin versot vuotavat ja saattavat kuivahtaa.

Kypsistä marjoista maukkain sato

Sadonkorjuulla ei ole kiirettä, sillä rypäleet saavat kypsyä rauhassa. Kypsissä marjoissa sokeripitoisuus on korkea ja niiden maku on aromikas ja makea. Kypsät rypäleet kestävät jopa muutamia pakkasasteita. Rypäleterttuja korjatessa pieni pätkä versoa leikataan aina mukaan.

Talveksi suojaa versoille sekä juuristolle

Avomaalla nuoret, rentovartiset köynnökset lasketaan talveksi maahan ja peitetään pakkaspeitteellä tai kevyellä pakkaslumella. Vanhemmiten versojen puutuessa taivutus käy vaikeammaksi, jolloin versot voidaan suojata kevätauringolta ja kuivattavilta kevättuulilta suoraan seinäpinnalle pakkaspeitteen tai havun- oksien kanssa. Poista suojat vasta kun yöpakkaset ovat ohi ja maa sulanut. Vanhemmiten taimien vahvistuessa talvenkesto paranee, ankarina pakkastalvina versot saattavat osittain paleltua, mutta köynnöksen vahva juuristo säilyy elinvoimaisena ja seuraavan kesän aikana se kasvattaa nopeasti uudet terveet versot.

Kausihuoneissa viiniköynnös talvehtii useimmiten hyvin. Versot kestävät koviakin pakkasia, kunhan ne ovat tuleentuneet syksyllä hyvin. Juuriston suojaksi levitetään reilu kerros kuivaa lehtikariketta tai turvetta. Maalis-huhtikuussa huoneeseen voi lapioida lunta. Sulaessaan se estää kausihuoneen liiallista lämpenemistä ja tasaa yön ja päivän lämpöeroa.

Copyright; Kauppila Oy; kaikki oikeudet pidätetään.