Alppiruusut

Alppiruusut viihtyvät monilajissa ryhmissä 

Alppiruusut ovat parhaimmillaan muiden puolivarjon kasvien seurassa. Monilajisuus takaa kukinnan koko kesäksi sekä kasvien hyvän viihtyvyyden. Upean ryhmän saat yhdistelemällä eri korkuisia ja eri värisiä alppiruusuja, atsaleoita, kalmioita, hortensioita, pensasmustikoita sekä havukasveja. Kokonaisuuden täydentävät happamassa maassa viihtyvät perennat ja saniaiset. 

Kasvupaikka

Alppiruusut viihtyvät puolivarjossa, kevyessä syväjuuristen puiden siimeksessä. Yksinään nurmikolle istutettu alppiruusu ei näytä hyvältä eikä myöskään menesty kauan. Kasvualustaksi sopii hapan (pH 4-5), humuspitoinen ja kuohkea maa, joka ei kärsi kuivuudesta. Varmista myös, ettei maa kärsi märkyydestä. Rodomulta on sopivaa, sen joukkoon voi myös lisätä metsän pintamaata; neulasia ja kaarnanpalasia tuomaan ilmavuutta. Kunnosta maa noin 50 cm syvyydeltä. 

Istutus ja jatkohoito 

Kastele taimet hyvin. Istuta taimet niin, että juuripaakun pinta jää samaan tasoon ympäröivän maapinnan kanssa. Liian syvään istutettuna rungon tyvi voi vaurioitua.

Alppiruusujen ohuet juuret kasvavat lähellä maan pintaa, joten jatkossa älä muokkaa maata pensaan läheltä. Istuta pensaiden alustoille matalia perennoja, jotka lehdillään suojaavat maata kuivumiselta sekä maan routaantumiselta. Hyviä maanpeittokasveja ovat esim. pikkutalvio, varjoyrtti, varjohiippa ja ruohokanukka. Hyötykasveista mainioita maanpeitteitä ovat karpalo, mesimarja sekä jalomaarain. Alustoille voi lisätä myös 3-5 cm paksuisen kerroksen kuorikatetta. 

Kastelu ja lannoitus 

Kastele säännöllisesti istutuksen jälkeen sekä jatkossa kuivina poutakausia. Anna kerralla runsaasti vettä, jotta maa kastuu syvältä. Lannoitteeksi sopii Havu-Rodolannoite, joka säilyttää kasvualustan happamana. Mieto säännöllinen lannoitus varmistaa tulevan kevään kukkanuppujen hyvän kehityksen. 

Leikkaus ja suojaus kevätahavalta 

Alppiruusut eivät tarvitse vuosittaista leikkausta. Kuivien ja huonokuntoisten oksien poisto riittää. Kuihtuneet kukat voi nyppiä sormin kukinnan jälkeen. Näin uudet versot kasvavat nopeammin ja kasvin voimia ei kulu siementen tekemiseen. Ole tarkkana katkaisukohdasta, sillä uudet versot kasvavat aivan kuihtuneen kukinnon alapuolelta.

Alppiruusut säilyttävät lehtensä ainavihantina ympäri vuoden. Talven pakkasia vastaan lehdet suojautuvat kiertymällä kapeiksi rulliksi. Kevään auringossa lehdet haihduttavat vettä, mutta maan ollessa jäässä ne eivät saa täydennystä vesivarastoihinsa. Maaliskuun alusta lähtien kasvustot tuleekin suojata kevätauringolta sekä kuivattavilta tuulilta. Jo syksyllä maahan laitettujen tukikeppien päälle varjostuverkko tai kuusenhavut on helppo laittaa. Maan kastelu haalealla vedellä huhtikuussa nopeuttaa roudan sulamista ja ehkäisee lehtien kuivumista. 

Hyvä lumipeite suojaa alppiruusujen kasvustoja ja kukkanuppuja. Liian runsas lumitaakka kannattaa kuitenkin varistaa pois, jotta oksat eivät murtuisi ja kasvusto painuisi maahan. 

Rodopuutarha kukoistamaan – vaihtoehtoja on lukuisia! 

Uudet Royal-sarjan alppiruusut

Royal-alppiruusulajikkeisto on monivuotisen jalostus- ja valintatyön upea tulos. Jalostuksessa toisena vanhempana on käytetty suomalaisia lajikkeita, jotka kuuluvat maailman talvenkestävimpiin alppiruusuihin. Royal-alppiruusuilla on erinomainen talvenkestävyys, tiivis kasvutapa, kauniit lehdet, hyvä taudinkestävyys sekä erityisen näyttävä kukinta. 

Perinteiset kotimaiset alppiruusut 

Kotimaisten alppiruusujen jalostustyö on alkanut jo vuonna 1973. Jalostusohjelman perustana on ollut erittäin talvenkestävä mustilanalppiruusu, Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii. Kestäviä ja upeita lajikkeita löytyy sekä pienille pihoille että isoihin puistoihin. 

Kelloalppiruusut - Rhododendron yakushimanum

Kelloalppiruusut ovat matalia ja hidaskasvuisia, ne saavuttavat yleensä noin metrin korkeuden ja leveyden. Kokonsa puolesta ne soveltuvat erinomaisesti rodoryhmien etureunoihin, pieniin puutarhoihin sekä syvämultaisen kivikon yksityiskohdaksi. Kelloalppiruusujen lehdet ovat usein nukkapintaiset sekä kääntyneet reunoiltaan alaspäin, minkä ansiosta ne kestävät aurinkoa, tuulta ja kuivuutta melko hyvin. 

Atsaleat 

Atsaleoiden kukat ovat perhosmaisen keveitä, kauniita ja värikkäitä. Atsaleat varistavat lehtensä talveksi ja menestyvät tavallisia alppiruusuja paremmin aurinkoisilla paikoilla. Suojausta kevätahavalta ei siis tarvita. Vältä kuitenkin tuulisia kasvupaikkoja, jotta nuput eivät vioittuisi talven pakkasissa. Suositeltavia ovat erityisesti uudet kotimaiset atsaleat mm. Illusia, Adalmiina, Tarleena sekä kaikki Lights-sarjan atsaleat. Suojaisilla paikoilla kannattaa kokeilla erityisen värikkäitä Knapp Hill -lajikkeita. 

Kalmiat

Kalmioita soisi käytettävän puutarhassa enemmän. Ne kukkivat kesä-heinäkuun vaihteessa ja pidentävät upeasti rodopuutarhan kukintaa. Toinen toistaan kauniimpia lajikkeita on monia. Jo nuput ovat kauniinmuotoisia ja auenneet kukat siroja, kellomaisia ja hienosti värittyneitä. Ainavihannat kalmiat ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, josta Pieteri Kalmikin löysi ne tutkimusretkellään jo 1700-luvun puolivälissä. 

Muita happamassa maassa viihtyviä kasveja ovat:

Pensaita: grönlanninpursu, hortensiat, magnolia, pensasmustikat, suurin osa havukasveista

 Perennat: varjoyrtti, varjohiippa, pikkutalvio, rönsyansikka, useat saniaiset

 Köynnökset: köynnöshortensia

 

Copyright; Kauppila Oy ; kaikki oikeudet pidätetään