Hyönteishotelli

 

Hyönteishotelli puutarhan hyvinvointiin

Monet hyönteiset ovat erittäin hyödyllisiä ympäristölle ja ihmiselle. Hyönteiset pölyttävät kukkia ja huolehtivat puutarhan, terassin tai parvekkeen ekologisesta tasapainosta hävittämällä tuholaishyönteisiä. Luonnonmateriaaleista käsintehdyt Hyönteishotellit tarjoavat luonnollisen pesimä- ja suojapaikan puutarhan hyvinvoinnin kannalta tärkeille hyönteisille.

 

Oikea sijoituspaikka

Hyönteishotelli tulisi ripustaa aurinkoiselle, tuulelta ja sateelta suojatulle paikalle, mieluiten eteläiseen suuntaan (lounaaseen, etelään, kaakkoon) 1-2 metrin korkeudelle, kasvillisuuden yläpuolelle. Ripustuspaikaksi sopii myös talon tai autotallin seinä, pensasaita tai puun tukiseiväs. Ihannetapauksessa hyönteishotellin lähistöllä tulisi olla siitepölyä ja mettä tuottavia kasveja. Villimehiläiset ja muut hyötyhyönteiset voivat asettua asumaan jopa kaupunkikerrostalon 5. kerrokseen.


Näin hyönteiset auttavat meitä

Monien muiden eläinten ja kasvien tavoin hyönteiset ovat välttämättömiä luonnon ekologiselle tasapainolle. Villimehiläiset antavat oman, usein huomiotta jäävän, panoksensa hedelmäpuiden pölytykseen. Yksi ainoa muurarimehiläinen saattaa pölyttää yhtä monta kukkaa kuin 80-300 tarhamehiläistä! Tämä on käynyt ilmi omena- ja päärynäpuilla tehdyistä tutkimuksista. Pölyttämistoiminnallaan ne turvaavat omenoiden, mansikoiden ja monien muiden hedelmien sadon. Sillä ilman pölytystä ei voi kehittyä ainuttakaan hedelmää. Villimehiläiset käyvät yhä tärkeämmiksi, koska mehiläishoitajia ja siis myös tarhamehiläisiä on yhä vähemmän. Siksi villimehiläisten suojelu on viime kädessä ihmisen oman edun mukaista.

Ei hätää!

Villimehiläisillä on kyllä pistin, mutta se on niin heikosti kehittynyt, ettei se kykene läpäisemään ihmisen ihoa. Sitä paitsi nämä hyönteiset ovat hyvin rauhallisia, minkä vuoksi niiden toimia on erittäin helppoa seurata. Leppäkerttujen, harsokorentojen ja pihtihäntien tapaiset hyötyläiset hävittävät puutarhassa suuren määrän tuhohyönteisiä. Ne käyttävät ravinnokseen lehtikirvoja ja muita pieniä hyönteisiä. Näin ne antavat panoksensa puutarhan luonnonmukaiseen kasvinsuojeluun. Näiden hyödyllisten apulaisten ansiosta sinun tarvitsee harvemmin turvautua kemiallisiin kasvinsuojeluaineisiin ja voit näin suojella ympäristöämme vieläkin paremmin.

Hyönteissuojelu on luonnonsuojelua

Koskemattomassa ympäristössä hyönteiset eivät tarvitse apua selviytyäkseen. Meidän suuresti muuttuneessa kulttuurimaisemassamme ja myös monissa kotipuutarhoissa hyötyhyönteisillä on toistaiseksi vain vähän suojapaikkoja. Monet puutarhat pidetään liian siisteinä, niissä on liian harvoin kuolleita oksia tai varsinkaan kuolleita puita, jotka tarjoaisivat hyötyhyönteisille niiden tarvitsemaa suojaa. Syksyllä monet harrastelijapuutarhurit haravoivat lehdet kukkapenkeistä ja kasvimailta ja jättävät maan talveksi paljaaksi. Tämä merkitsee varmaa kuolemaa leppäkertuille ja muille hyönteisille. Sillä ne talvehtivat ennen muuta juuri tällaisissa lehdissä ja muissa piiloissa kuten kuolleessa kasviaineksessa. Monet leppäkerttujen ja harsokorentojen tapaiset hyötyhyönteiset löytävät Neudorffin hyönteishotellista suojapaikkoja ja pesimämahdollisuuksia.

Asettamalla puutarhaasi hyönteishotellin teet siis arvokkaan palveluksen luonnonsuojelulle. Samalla hotellin asukkaat auttavat sinua luonnonmukaisessa kasvinsuojelussa hävittämällä lehtikirvoja ja muita kasvituholaisia. Ja lopuksi: sinun on mukavaa tarkkailla hyönteisiä lastesi ja lastenlastesi kanssa. Koska villimehiläiset eivät voi pistää, niistä ei ole vaaraa. Voitte katsella, kuinka villimehiläiset muuttavat asumaan poranreikiin, kuinka ne kuljettavat sisään ravintoa ja kuinka ne lopuksi sulkevat aukot. Se on jännittävämpää kuin monet TV-ohjelmat.

Hyönteisten suojelemiseksi pyydämme vielä painokkaasti: älä siivoa puutarhaasi liian hyvin! Tarjoa hyönteisille selviytymismahdollisuuksia. Kun hyönteiset viihtyvät, viihtyvät myös suuremmat eläimet kuten linnut, siilit, päästäiset ja muut puutarhan asukkaat. Tee puutarhastasi pieni biotooppi. Jokainen pienikin alue auttaa monia eläimiä ja turvaa näin eläimistömme ja kasvistomme monimuotoisuutta.

 

Apua villimehiläisille  -   Monimuotoinen elinympäristö

Monien muiden eläinten tavoin villimehiläiset tarvitsevat monimuotoisen elinympäristön. Ennen vanhaan mehiläisille tarjosivat pesimämahdollisuuksia:

  • kuolleet oksat ja puut, joissa ne asuttavat muiden hyönteisten aikaisemmin kovertamia käytäviä

  • kuivuneet ruohikot

  • ristikkorakenteisten talojen savirakenteiset seinäosat

  • kaisla- ja olkikattoiset talot

  • avoimet sora- ja hiekka-alueet

  • sora- ja savikuopat

Tällaisia alueita ei nykyään juuri ole. Jokainen voi kuitenkin osaltaan auttaa villimehiläisiä taas löytämään enemmän pesimä- ja suojapaikkoja. Vähällä vaivalla voit omassa puutarhassasi tehdä villimehiläisten hyväksi seuraavaa:

  • aseta puutarhaasi ainakin yksi Neudorffin hyönteishotelli

  • jätä kuolleet puut ja pensaat puutarhaan

  • tuo puutarhaasi vanhoja puunrunkoja, joissa puuaineksessa asuvat hyönteiset voivat pesiä

  • latomamuuri lukemattomine rakoineen tarjoaa monia hienoja pesimäpaikkoja

  • istuta sopivia ravintokasveja (ks. taulukko)

  • käytä vain ympäristöystävällisiä (esim. Neudorffin) kasvinsuojeluaineita, jotka eivät ole mehiläisille vaarallisia

  • älä leikkaa perennoja syksyllä vaan vasta keväällä, kun ensimmäinen uusi kasvu on jo näkyvissä

  • sekoita jollakin pienellä, mieluiten aurinkoisella paikalla puutarhassasi maaperään hiekkaa ja/tai soraa, jotta maassa elävät hyönteiset löytävät sieltä sopivan elinympäristön

  • pidä vanhat saviseinät kunnossa

  • jätä hiekan ja soran peittämät kohdat avoimiksi maassa eläville hyönteisille

  • laita kukkapenkeistä kerätyt kivet kasoihin

  • kokoa kasa kuolleesta puuaineksesta

  • jätä perennat ehdottomasti paikoilleen talven ajaksi. Paitsi että linnut nokkivat niistä siemeniä, talvehtii niiden ontoissa varsissa paljon villimehiläisiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä.

     

Puutarhan hyödyllisiä hyönteisiä

Villimehiläiset

Villimehiläiset eivät ole villiintyneitä tarhamehiläisiä. Ne ovat tosin sukua tarhamehiläisille, mutta kuuluvat toisiin lajeihin. Koska monet villimehiläiset ovat hyvin tarhamehiläisten näköisiä, ne tunnistetaan käytännössä vain harvoin.

Saksassa on noin 500 erilaista villimehiläislajia. Villimehiläisiin luetaan myös eri kimalaislajit. Kimalaiset ovat tarhamehiläisten tavoin "sosiaalisia", ts. ne muodostavat yhdyskuntia. Tämän lisäksi on "erakkoja" eli yksin eläviä villimehiläisiä. Ne eivät muodosta yhdyskuntia, vaan jokainen mehiläinen elää itsekseen. Villimehiläiset ovat individualisteja - eri lajit elävät hyvin eri tavoin ja asuvat erilaisissa elinympäristöissä. Monet villimehiläislajit ovat kukissa vierailijoita. Ne keräävät kukista siitepölyä ja mettä jälkeläisiään varten.

Kukissa vierailevat hyönteiset ovat käymässä yhä tärkeämmiksi hedelmäpuidemme pölytyksen kannalta. Lentäessään kukasta kukkaan siitepölyä kerätessään villimehiläiset huolehtivat samalla kukkien pölytyksestä, sillä niiden karvoitukseen jää jokaisen kukassa käynnin yhteydessä siitepölyä. Aina kun ne laskeutuvat seuraavaan kukkaan, varisee emiin siitepölyä, joka pölyttää kyseisen kukan. Vain tämän pölytyksen ansiosta voivat esimerkiksi omenankukat muodostaa hedelmiä. Se että tarhamehiläiset suorittavat tällaisen tehtävän on varmaan kaikille tuttua. Valitettavasti mehiläishoitajien ja siten myös tarhamehiläisyhdyskuntien määrä on vähenemässä, ja lisäksi monet sairaudet ja tuholaiset vähentävät tarhamehiläiskantaa. Tämän vuoksi puutarhoistamme puuttuu hedelmäpuiden pölytyksessä tarvittavia apulaisia. Tässä villimehiläiset voivat olla avuksi, mutta vain jos ne löytävät sopivia elinoloja.

Meillä yleisesti esiintyvä villimehiläinen Osmia rufa pesii mieluiten koloissa, ja hyönteishotellissa se asustaa poralla rei'itetyissä puupaloissa ja läpimitaltaan noin 6 mm paksuissa korsissa. Toiset, pienemmät villimehiläiset jakavat petopistiäisten kanssa läpimitaltaan pienemmät korret Tällaisia lajeja ovat mm. simamehiläiset ja soukkomehiläiset.

 

Rusomuurarimehiläinen

Meidän leveysasteillamme rusomuurarimehiläistä tavataan usein. Se talvehtii aikuisena ontoissa kasvinvarsissa tai muissa koloissa. Maalis-kesäkuussa villimehiläiset lähtevät talvehtimispaikoistaan parittelemaan. Hedelmöitetty naaras etsii tässä vaiheessa munintaan sopivan piilopaikan esimerkiksi ontosta oljenkorresta.

Sinne se rakentaa ensin savesta ja syljestä takaseinän. Sen eteen se kerää mettä ja siitepölyä, suojapaikassa pian asuvalle villimehiläisen toukalle. Kun kenno on tullut riittävän täyteen, se munii tälle ravintopatjalle munan ja sulkee tämän ensimmäisen kennon savella ja syljellä. Tällä tavoin se jatkaa ja saattaa rakentaa yhteen menoon jopa 10 kennoa. Yhden ainoan kennon rakentamiseen, varustamiseen ravinnolla ja munimiseen naaraalta menee yksi kokonainen päivä.

Kiehtovaa tässä munintatavassa on muun muassa se, että rusomuurarimehiläinen laittaa ensimmäisiin, taakse sijoitettuihin kennoihin hedelmöitettyjä munia, joista kehittyy naaraita, jotka tarvitsevat kehittyäkseen pitemmän ajan ja kuoriutuvat siksi myöhemmin. Eteen asetetuista, hedelmöittämättömistä munista kuoriutuu koiraita, jotka kehittyvät nopeammin ja kuoriutuvat siksi aikaisemmin.

1-2 viikkoa muninnan jälkeen toukat kuoriutuvat ja käyttävät 2-3 viikon ajan ravinnokseen kennonsa ravintovarastoa. Tänä aikana ne luovat nahkansa useaan kertaan. Tämän jälkeen ne kehräävät itselleen kotelokopan, jossa ne kehittyvät koteloksi. Aikuiset yksilöt kuoriutuvat loppukesällä, ja ne talvehtivat hyönteishotellissa seuraavaan maaliskuuhun saakka.

 

Perhoset

Monet perhoset ovat täysikasvuisina toivottuja kukkavieraita. Väriloistollaan ne rikastuttavat puutarhojamme ja ovat ekologisesti eheän systeemin vertauskuva. Jos puutarhassasi on villimehiläisille sopivia ravintokasveja, löytävät myös kukissa käyvät perhoset sopivaa ravintoa.

Jotkin perhoslajit kuten amiraaliperhonen, neitoperhonen ja herukkaperhonen talvehtivat leveysasteillamme aikuisina. Ne hakeutuvat suojaisiin, kuiviin paikkoihin, painavat siipensä yhteen herätäkseen taas seuraavana keväänä talvilevostaan. Monet päiväperhoslajit pystyvät tuottamaan glyseriinistä, sorbitolista ja valkuaisaineista eräänlaista "pakkasnestettä". Näin ne voivat alentaa kehonesteensä jäätymispistettä niin paljon, että ne selviytyvät jopa - 20 °C asteen lämpötiloista. Näin sitruunaperhonen voi talvehtia jopa ilman minkäänlaista suojaa oksalla istuen.

Useimmat aikuisina talvehtivat päiväperhoset tarvitsevat tähän kuivan ja suojatun tilan. Nykyään on kuitenkin tarjolla yhä vähemmän onttoja puita, vanhoja vajoja tms. Tässä tilanteessa Neudorffin hyönteishotelli tarjoaa sopivan vaihtoehdon. Hotellin keskimmäisestä huoneesta monet perhoset löytävät talveksi ihanteellisen suojapaikan.

 

Leppäkertut

Leppäkerttujen heimon tunnetuin edustaja on seitsenpistepirkko, jonka pisteet eivät vastoin yleistä käsitystä osoita sen ikää. Leppäkertut ovat kaikin puolin hyödyllisiä puutarhan asukkaita, jotka hävittävät suuret määrät lehtikirvoja ja toimivat näin luonnonmukaisina kasvinsuojeluyksikköinä. Aikuiset yksilöt talvehtivat maassa, lehtien, sammaleen ja ruohikon suojissa. Usein ne muodostavat tätä tarkoitusta varten usean yksilön ryhmiä. Asuinhuoneet ovat sen sijaan talvehtimiseen, niissä ei ole ravintoa ja ilma on liian kuivaa.

Naaras munii keväällä pariutumisen jälkeen noin 400 munaa lehtikirvojen peitossa olevien kasvinlehtien alapinnoille. Munista kuoriutuvat toukat käyttävät lehtikirvoja ravinnokseen; elämänsä aikana yksi toukka voi tuhota noin 400 kirvaa. Useiden nahanluontien ja koteloitumisen jälkeen kuoriutuu aikuinen leppäkerttu, ja kiertokulku alkaa alusta. Kehitys munasta aikuiseksi kestää 1-2 kuukautta. Yhdessä vuodessa voi siksi syntyä enintään kaksi sukupolvea. Aikuiset yksilöt elävät noin vuoden ikäisiksi.

Voimaperäisesti järjestetyissä puutarhoissa leppäkertuilla on yhä vähemmän suojautumis- ja talvehtimismahdollisuuksia; tähän ne tarvitsevat yksinkertaisesti vain maan pinnalla olevan lehti- tai kuorikekerroksen, muuten ne paleltuvat kuoliaiksi kylmänä vuodenaikana. Hyönteishotellin kuivissa kuorenpaloissa niillä on talvella hyvät oltavat. Täällä ne ovat suojassa sateelta ja tuulelta ja myös hyvässä turvassa saalistajilta.

 

Harsokorennot

Harsokorento (Chrysoperla carnea) on Suomessa yleisesti esiintyvä ja näkyvä hyötyhyönteislaji. Harsokorennot käyttävät ravinnokseen lehtikirvoja, ripsiäisiä, villakilpikirvoja ja muita pieniä hyönteisiä.

Harsokorentoaikuinen

Aikuiset harsokorennot ovat hämärä- ja yöaktiivisia. Näitä hienosiipisiä, suuria vihertäviä hyönteisiä lentää usein asuinhuoneisiin, koska iltaisin valo vetää niitä puoleensa. Ne käyttävät ravinnokseen ulkona kasvavien kukkien siitepölyä ja mettä. Suljetuista tiloista täysikasvuiset yksilöt eivät yleensä löydä ravintoa, vaan niissä selviytyvät vain toukat. Naaras munii 100--900 munaa noin 10 mm pitkiin varsiin. Näistä munista kuoriutuvat toukat, joita myös kutsutaan "lehtikirvaleijoniksi". Nämä ahnaat hyötyläiset syövät 400--600 tuholaiskirvaa. Ne tarttuvat saaliiseen pitkillä pihdeillään ja ruiskuttavat siihen ruoansulatuseritettä. Tämän seurauksena lehtikirva hajoaa pian sisältä päin. Nyt harsokorennon toukka voi imeä kirvan nestemäisen sisuksen. 2--3 viikkoa kestävää toukkavaihetta seuraa koteloaste, josta aikuinen yksilö kuoriutuu.

Aikuiset harsokorennot talvehtivat ja etsivät syksyllä sopivia piilopaikkoja puunkoloista, kattotuoleista ja vajoista. Kesällä ne käyttävät piilopaikkoja päivisin, koska ne ovat aktiivisia ennen muuta hämärässä ja öiseen aikaan. Neudorffin hyönteishotellissa ne löytävät sekä kuoren välistä että männynkävyistä hyviä talvehtimispaikkoja ja päiväsuojia.

 

Petopistiäiset

Petopistiäiset elävät yksin eivätkä muodosta yhdyskuntia. Eri petopistiäislajien elinympäristöt eroavat suuresti toisistaan. Monet lajit tekevät pesänsä maahan, toiset pesivät lahossa puuaineksessa tai koloissa tai maa-ainesta sisältävissä kasvinvarsissa.

Yhteistä kaikille on, että ne ruokkivat toukkiaan pyydystämillään hyönteisillä. Eri lajit tarvitsevat erilaisia saaliseläimiä. Isommat petopistiäiset ovat erikoistuneet perhosten tai kuoriaisten toukkiin, kärpäsiin, luteisiin tai heinäsirkkoihin. Pienemmät lajit pyydystävät usein lehtikirvoja, kaskaita tai ripsiäisiä.

Lähinnä juuri nämä pienet lajit (< 1cm) pesivät mielellään hyönteishotellin kasvinvarsissa. Täysikasvuiset petopistiäiset tarvitsevat kukkivien kasvien mettä ja siitepölyä.


 

Usein kysyttyä

Mitä tehdä, jos linnut yrittävät ryöstää hyönteishotellin asukkaat?

Linnut käyttävät hyväkseen kaikki ravinnonhankkimistilaisuudet. Hyönteishotellissa niille on elävää ravintoa kuin tarjottimella. Siksi on täysin luonnollista, että tiaiset, tikat ja muut linnut yrittävät päästä hyönteisiin käsiksi.Jos tällaista tapahtuu sinun puutarhassasi, voit kiinnittää hotellin aukon eteen tiheäsilmäisen rautalankaverkon, niin etteivät linnut enää pääse toukkiin käsiksi.



Mikä on paras aika hyönteishotellin ripustamiseen?

Hyönteishotellin voi ripustaa mihin aikaan vuodesta tahansa, vaikka talvella! Ensimmäiset villimehiläiset lähtevät liikkeelle leudoilla säillä jo helmikuun lopulla ja ovat iloisia löytäessään majapaikan. Ja viimeiset päiväperhoset etsivät talvehtimispaikkaa ennen ensimmäisiä pakkasia, joten myös loppuvuosi sopii hyönteishotellin ripustamiseen.



Mitä hyönteisiä voin odottaa hyönteishotelliini?

Alakertaan kerääntyy pihtihäntäisiä, leppäkerttuja ja harsokorentoja, jotka käyttävät löyhästi aseteltuja luonnonmateriaaleja päiväsuojana tai talvehtimispaikkana. 1. kerroksessa on oikealla ja vasemmalla tarjolla pesimäaineksia pienille villimehiläisille ja petopistiäisille. Keskellä on päiväperhosten talviasunto. 2. kerroksessa on rei'itettyjä puupaloja isommille villimehiläisille, esim. punaiselle muurarimehiläiselle. Luonnonmateriaaleilla täytetyssä ullakkokerroksessa viihtyvät leppäkertut ja pihtihäntäiset.



Onko hyönteishotellin vieraista jotain vaaraa?

Ei, päinvastoin. Vieraat ovat hyödyllisiä, sillä ne auttavat hävittämään tuhohyönteisiä, pölyttävät puutarhakasveja ja rikastuttavat asuinympäristönsä lajikirjoa. Myös villimehiläiset ja petopistiäiset ovat täysin harmittomia ja lähtevät mieluummin pakoon kuin pistävät. Siksi hyönteishotelli tarjoaakin päiväkodeille ja kouluille erinomaisen mahdollisuuden havainnollistaa ja selvittää lapsille luonnossa vallitsevia monimutkaisia riippuvuussuhteita.



Mitä huoltokustannuksia hyönteishotellista koituu?

Hyönteishotelli on huoltovapaa. Hyönteiset huolehtivat itse pesimäputkien puhdistuksesta ja laajentamisesta. Jos kaikki pesäpaikat on asutettu (mikä näkyy siitä, että aukko on suljettu savella pihkalla, lehdenpaloilla tai kivensiruilla), on syytä avata uusi hotelli. Talvehtimispaikat eivät normaalisti likaannu. Joissain tilanteissa on toisinaan poistettava hämähäkinverkkoja, joita hämähäkit mielellään kutovat lentoaukkojen eteen.



Onko minun otettava hyönteishotelli talveksi sisään?

Ei missään tapauksessa! Talvehtivat hyönteiset heräisivät lämpimässä talviunestaan, harhailisivat sisätiloissa ja kuolisivat lopulta nälkään.



Haluaisin ehkä tehdä hyönteishotellista vielä vähän persoonallisemman. Mitä minun on otettava huomioon?

Tässä vain mielikuvitus on rajana. Sallittuja ovat kuitenkin vain myrkyttömät materiaalit, siis esim. liuottimettomat värit ja käsittelemätön puu, sillä hyönteiset reagoivat kemikaaleihin hyvin herkästi. Itse hyönteishotellin täytteisiin ei pidä kajota.

Copyright; Kauppila Oy; kaikki oikeudet pidätetään.