Karpalo

Karpalo viihtyy kotipuutarhassakin

Karpalo (Vaccinium oxycoccus) on kaunis monena vuodenaikana; viehättävä kukinta kestää alkukesällä pari viikkoa, marjat kypsyvät syksyllä kauniina punaisina helminä ja kaiken kruunaa hehkuvan punainen syysväri.

Isokarpalo on 10–80 cm pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Talvehtivat lehdet ovat 6–15 mm pitkiä, soikeita tai suippoja, päältä kiiltävän vihreitä ja alta valkoisia. Vaaleanpunaiset kukat ovat haarojen kärjissä joko pareittain tai useita yhdessä. Karpalo on yksikotinen, eli heteet ja emit sijaitsevat samassa kukassa. Hyönteiset huolehtivat pölytyksestä.

Kasvupaikka

Kasvualustan tulee olla hapanta, maan koko kasvukauden ajan tasaisen kosteaa. Kasvualustaksi sopii esimerkiksi kalkitsematon luonnonturve. Parhaiten karpalo kukkii ja marjoo valoisalla paikalla. Karpaloa voi kasvattaa puutarhassa joko kasvatusaltaassa, ruukuissa, amppeleissa tai maanpeittokasvin tavoin esimerkiksi alppiruusujen juurella.

Kasvatusallas

Upota maahan puukehikko, joka on n. 30 cm syvä. Jätä kehikon reunat 10 cm maanpinnan yläpuolelle. Vuoraa kehikko muovilla, pistele pohjaan reikiä, jotta allas ei täyty kokonaan sadevedestä. Täytä allas happamalla kuohkealla kasvualustalla, kastele kasvualusta hyvin ja istuta taimet. Altaassa kasvualusta on helppo pitää riittävän kosteana ja rikkakasvit eivät leviä kasvuston sekaan.

Hoito kasvukaudella

Koko kasvukauden ajan on kasvualustan pysyttävä kosteana n. 30 cm syvyydeltä. Lannoitukseen sopii klooriton marjakasvilannoite, jota annetaan ensimmäisen kerran taimien juurtumisen jälkeen. Lannoitus saa olla hyvin niukkaa.

Jos kasvatat karpaloita ruukuissa tai amppeleissa, talvetetaan ne maassa kumollaan ja esimerkiksi haravoiduilla lehdillä peiteltyinä. Versostoa ei niinkään uhkaa talvella paleltuminen, vaan kuivuminen. Luonnossahan karpalon versosto suikertelee kosteassa rahkasammalikossa.

Sadonkorjuu

Marjat kypsyvät tummanpunaisiksi vasta lokakuussa. Karpaloita voi poimia lumen tuloon saakka. Karpaloa kannattaa poimia myös syksyn ensimmäisten pakkasten jälkeen sekä lumien sulettua keväällä, jolloin marjan sokeripitoisuus on suurentunut ja happamuus vähentynyt. Karpaloita voi säilöä veteen, tehdä hilloksi, kuivattaa ja pakastaa. Karpalot säilyvät myös ilman sokeria kuten puolukat, koska ne sisältävät luonnon omaa säilöntäainetta bentsoehappoa. Syyskarpaloissa on paljon hyytelöitymistä edistävää pektiiniä, joten niistä voi valmistaa helposti mainiota hyytelöä ja marmeladia. Makeammat kevätkarpalot sopivat mehun tai siman valmistukseen. Karpalo on useimpien luonnonmarjojen tapaan hyvä C-vitamiinin lähde.